Experience of Antti P. and Maarit M.
From GRA
Experience story from two Finnish guest researchers. Living in the US Antti P. and Maarit M. (Spring 2000 - written in Finnish)
Vaihtotutkijana USA:ssa
Kirjoittajat ovat VTT Tietotekniikan tutkijoita, Maarit M. ja Antti P., jotka kertovat kokemuksistaan vaihtotutkijoina USA:ssa.
Vaihtotutkijana ulkomailla saa uusia kokemuksia, oppii uusia asioista sekä tutustuu uusiin ihmisiin. Usein kokemukset ovat yllättäviä ja ennalta arvaamattomia. Meillä, kahdella VTT Tietotekniikan tutkijalla oli ilo tutustua toisiimme Amerikan Yhdysvalloissa. Vierailimme siellä vaihtotutkijoina NIST:ssä, National Institute of Standards and Technology, vuosina 1998-2000.
National Institute of Standards and Technology on yhdysvaltojen liittovaltion ylläpitämä tutkimusinstituutti, jonka rooli paikallisessa tutkimuskentässä vastaa VTT:n asemaa Suomessa. Jopa organisaatiorakenteeltaan laitokset muistuttavat toisiaan. Ennen vuotta 1989 NIST tunnettiin nimellä NBS National Bureau of Standards. NBS perustettiin vuonna 1901. Nykyisin NIST:n hallinnollinen keskus ja pääosa tutkimusyksiköistä sijaitsevat Gaithersburgissa, Marylandissa, noin 40 km:ä Washington DC:stä pohjoiseen. Pieni osa instituutista on sijoitettu Boulderiin Coloradoon.
NIST:ssä vierailee vuosittain noin 1500 vaihtotutkijaa eripuolilta maailmaa. Tyypillisesti vierailun kesto on puolesta vuodesta ylöspäin ja vierailijoiden koulutustausta vaihtelee perustutkintoaan viimeistelevistä opiskelijoista sapattivuottaan viettäviin professoreihin. Tietotekniikan yksikössä, jossa me molemmat työskentelimme, oli tavallista enemmän nuoria vaihtotutkijoita. Yksikkö on erityisen suosittu ranskalaisten korkeakouluopiskelijoiden gradutyöpaikkana.
Contents |
Valmistelut kotimaassa
Kuulimme linjaorganisaation päälliköiltämme NIST:n tarjoavan stipendejä ulkomaalaisille tutkijoille. Hakemuksiamme puoltavina seikkoina olivat Suomen maine sekä yksikkömme johtajan vierailu NIST:ssä helmikuussa 1998. Kotimaassa lähtövalmisteluita helpotti huomattavasti vierailukohteemme, NIST:n pitkä kokemus ulkomaisten vaihtotutkijoiden isännöimisessä. Käytännön paperityöt, kuten viisumit (J-1) ja työluvat hoituivat ongelmitta lyhyessä ajassa. Tutkijaviisumi mahdollisti lisäksi puolison työluvan anomisen.
Vaihtotutkijoiden apuna NIST:ssä on myös virallinen taho, eli OIAA (Office of International and Academic Affairs). Kyseisen toimisto helpotti oleellisesti matkan käytännön järjestelyjä. Vuosien kokemuksella he ovat räätälöineet varta vasten tutkijavaihtoa ajatellen ohjelman, joka helpottaa huomattavasti sekä heidän että saapuvan vaihtotutkijan töitä. OIAA lähetti meille Suomeen ennen matkaan laatimansa opaskirjasen vaihtotutkijoille. Siinä oli virallisten (=pakollisten) asioiden ohelle kerrottu käytännön neuvoja ja ohjeita, mm asumisesta, ruuan hintatasosta, sosiaaliturvatunnuksesta, pankeista ja ilmastosta sekä annettiin paljon hyödyllisiä yhteystietoja. Tuon oppaan ja muiden saamiemme ohjeiden avulla vältyimme monelta harmilta. Esimerkiksi uuden passin kanssa sosiaaliturvatunnuksen saaminen on mahdotonta, ellei ole vanhaa passia tai syntymätodistusta mukana.
Olimme vierailun ajan virkavapaalla VTT:ltä , joten emme olleet valtion tarjoaman vakuutuksen piirissä. Hankimme itse vakuutukset NIST:stä saamiemme tarkkojen ohjeiden mukaisesti. Suomalainen vuoden matkavakuutus kattaa hyvin NIST:n minimivaatimukset, joten emme joutuneet ottamaan huomattavasti kalliimpaa amerikkalaista vakuutusta.
Ennen ulkomaille lähtöä otimme vielä yhteydettä kotimaisiin viranomaisiin, kuten kansaneläkelaitokseen ja verottajaan. Näistä paikoista saimme mm. alustavia tietoja suomalaisten verotuksesta USA:ssa sekä sosiaaliturvaan liittyvistä kysymyksistä.
Käytännön järjestelyt isäntämaassa
Käytännön järjestelyissä meille molemmille oli suurta hyötyä paikallisesta vaihtotutkijapiiristä. Maahan saapuessamme saimme molemmat lämpimän vastaanoton, vaikka emme tunteneet etukäteen ketään. Ensimmäiset yösijat saimme luonnollisesti toisten vaihtotutkijoiden luota ja asuntokin järjestyi helposti muiden avulla. Paikallisen vuokratason ollessa korkea useimmat vaihtotutkijat, me mukaan lukien, jaoimme asunnon toisen vierailijan kanssa. Sattumalta meidän molempien kämppäkaverit olivat ranskalaisia. Ennen matkaa tiedustelimme asuntojen saatavuutta ja silloin huoneen löytyminen ei ollut ongelma. NIST:ssä ylläpidettiin listaa vuokranantajista ja ilmoitustauluilla oli jatkuvasti tarjolla alivuokralaisasuntoja. Myös autot, huonekalut yms kiersivät joustavasti vaihtotutkijalta toiselle, samoin käytännön neuvot mm ajokortin hankkinnasta, pankin valinnannasta ja shekkien käytöstä. Useimmat tiedot kulkivat ns. puskaradion sekä lukuisten ilmoitustaulujen kautta, sillä sähköinen tiedotus oli varsin olematonta. Me työskentelimme onneksemme yksikössä, jossa oli paljon nuoria ja aktiivisia vaihtotutkijoita ja siten pääsimme hyvien puskaradioyhteyksien päähän. Kaikilla vierailijoilla ei edes NIST:ssä ole yhtä hyvä onni.
Jokainen vaihtotutkija käy alkupäivinä OIAA:n toimistossa kirjoittamassa työsopimuksen ja saamassa käytännön neuvoja. Henkilökohtainen neuvonta onkin hyödyllistä sillä yleisiin ohjeisiin on monta osavaltio- sekä maakohtaista poikkeusta, etenkin verotuksessa. Vierailun rahoituksen lähde on myös ratkaisevassa asemassa miten ja milloin tulee toimia. NIST:ssä on tarjolla vierailijoille stipendejä, mutta sinne tulee myös paljon tutkijoita omalla rahoituksella. Vuoden aikana tapasimme yhden suomalaisen fyysikon Helsingin Yliopistosta, joka teki väitöskirjaansa NIST:ssä Suomen Akatemian rahoituksella. NIST:n lähistöllä sijaitsi NIH, National Institute of Health, jossa työskenteli useita kymmeniä suomalaisia sekalaisilla rahoituksilla. Vertaillessamme kokemuksia tunsimme olevamme varsin onnekkaita, sillä vaikka NIST:n ohjeiden seuraaminen oli toisinaan aikaa vievää, hoitui pakollinen byrokratia kuitenkin ilman suuria ongelmia. Vuoden aikana tulikin OIAA:n toimistossa vierailtua useita kertoja neuvoja, lomakkeita ja nimikirjoituksia hakemassa. Nimikirjoitus tarvittiin jos halusi matkustaa ulkomaille ja palata takaisin USA:n. Viimeisen kerran ns. loppuhaastattelussa kyseltiin vielä miten vierailuaika oli sujunut ja annettiin diplomi työskentelystä NIST:ssä.
Verotus
Amerikassa verojen maksaminen ei ole mikään yksinkertainen asia. Jokaisen on itse laskettava maksettavien verojen määrä, joka riippuu mm. oleskelustatuksesta, kansallisuudesta, oleskelun kestosta, viisumin tyypistä, aviosäädystä, osavaltiosta ja niin edelleen. Valtioiden väliset sopimukset vaikuttavat oleellisesti verotukseen. Useimmat eurooppalaiset ystävämme eivät joutuneet maksamaan liittovaltion veroja ollenkaan, mutta valitettavasti Suomella ei ole vastaavaa sopimusta USA:n kanssa. Vähennyksiäkin saattaa saada, jos vain osaa niitä anoa. NIST:ssä vaihtotutkija-paran apuun tulee jälleen OIAA. Toimisto järjestää vuosittaisen veroseminaarin, laatii verotuksesta ohjekirjasen ja antaa lisäksi vielä henkilökohtaista veroneuvontaa.
Työskentelyolosuhteet
Varsinainen työskentely muistutti paljolti VTT:n oman rahan projektityöskentelyä (tosin suunnitelmat eivät olleet yhtä selkeitä). NIST ei saa tehdä projekteja suoraan teollisuudelle, vaan voi budjettirahan lisäksi anoa rahaa vain muilta valtion yksiköiltä tai itsenäisiltä säätiöiltä. Tutkijoiden välinen yhteistyö oli löyhempää kuin täällä ja omien kokemuksiemme mukaan käytännöt ryhmien välillä vaihtelivat suuresti riippuen ryhmän vetäjästä sekä tutkijoista itsestään. Vaihtotutkijat tekivät ryhmästä riippuen joko töitä aivan yksin tai jonkun tutkijan ohjauksessa. Kokouksia ei juuri ollut, vain tapaamisia yksittäisten tutkijoiden kanssa.
NIST:n päärakennuksessa järjestettiin noin kuukauden välien mielenkiintoisia luentoja kaikille työntekijöille. Kävimme kuuntelemassa alansa huippuja mm Java-teknologiasta, sormenjälkien koneellisesta tunnistuksesta ja Star Trek-fysiikasta. Useimmat luennoitsijat tulivat talon ulkopuolelta, mutta talon sisäiset luennot olivat myös hyviä.
Vakinaiset NISTin tutkijat laativat raportit käytetystä työajasta. Varsinaista työajanseurantajärjestelmää (kuten TimeCon) ei kuitenkaan laitoksessa ollut. Vaihtotutkijat välttyivät kaikelta työajanseurannalta ja ainoana "kontrollina", omantunnon lisäksi toimi yleensä lähin esimies. Vuosilomaa vaihtotutkijoilla ei virallisesti ollut; käytännössä kuitenkin yleensä kaksi viikkoa vuodessa. Vakinaisten tutkijoiden loma-aika oli myös tuo kaksi viikkoa.
Matkan jälkeen
Kotiinpaluu Suomeen ei tuottanut suurempia ongelmia. Vuoden aikana opitut uudet asiat ovat olleet hyödyksi meille myös täällä VTT:llä. Lisäksi lukuisat hyvät muistot säilyvät mielissämme sekä nykyisen tekniikan avulla (sähköposti) yhteys valtameren takaisiin ystäviin säilyy sutjakasti. Meille molemmille vuosi kaiken kaikkiaan oli antoisa ja suosittelemme lämpimästä tutkijanvaihtoa kaikille. Ulkomaille haluavan on hyvä olla itse aktiivinen ja eikä pitäisi lannistua helposti. Aina kannattaa kysyä, jos ei tiedä tai ei ymmärrä. Jos jokin jäi epäselväksi ei pidä epäröidä kysyä asiaa uudestaan.
